My last entry from down under

It´s true what they say about leaving a place you really wouldn´t want to leave : you only realize the fact that your time here has come to an end when you are counting hours to your flight. I know it´s a terrible cliche, but I will never forget my time here.

Some might say that the things could have gone slighty better because I never really found a long term job and I didn´t stay for the whole year. Well, that´s obviously true and I know it really sucks. But on the far greater positive side I had the courage to try my luck with something that is not for certain and left my confort zone, my apartment, my awesome friends and my "average but ok" job at the factory. Now that I wrote it down, I see why some of you migth think that I really made the wrong choice losing my job and my apartment and all that.

But after all, I´m proud and happy that I did it. While doing this so called "leap of faith" I met some of the nicest people you can imagine, made many good friends for life , had heaps of memorable and fun moments and saw some new and beautiful places that can never be forgotten. Compared to what would have been going on in my "old everyday -life" that´s something massive.


I don´t quite know how to sum this all up, so I´ll just quote a part of one of my favourite artists songs here as a conclusion,

"It´s not all good it´s not all bad,
I´m the only one who knows what it´s like
so I thought I´d better tell you before I leave

So in the end I´d like to say
that I´m a very thankful man
I tried to make the most of my situations
and enjoy what I had...and I had some regrets
but if I had to do it all again
well, that´s something I´d like to do."

Täällä uhkaa kesä ja rahat loppua.

Terve taas. Tuskin on edellisestä postauksesta ehtinyt kulua kahta kuukauttakaan, ja jo taas näppäimistö säkenöi!

Viimeiset n.2-3 kuukautta on enimmäkseen metsästetty töitä. Ei olisi talouskriisi juuri pahempaan saumaan meikäläisen reissun kannalta osua, ihmisiä on lomautettu täälläkin paljon. Ja kun kerran koulutusta vastaavaa työtä ei jengille löydy, pitää tyytyä etsimään jotain ns. kasuaalimpaa. Niinpä täällä ilmoitettaviin perushommiinkin löytyy giganttinen määrä hakijoita (esimerkkejä paikallisen sanomalehti The Agen kolumnista : avoin paikka Melbournelaisen elintarviketehtaan tuotannossa, yli 750 hakijaa - siivoojan pesti Sydneyssä, yli 950 hakijaa.).

Tästä valistuneena otinkin omaan haarukkaan enemmän omaa alaani lähellä olevia hommia, tosin ei niitteenkään tiimoilta voida sanoa onnen lykästäneen. Nyt ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että huomenna tai viimeistään keskiviikkona pitäisi kuulua hyviä tai huonoja uutisia eräästä Mellunmäellä sijaitsevasta automaatiokomponentteja toimittavan saksalais-puulaakin toimistolta. Tässä ollaankin nyt sikäli mielenkiintoisella vedenjakajalla, että jos uutisen kielikuvallinen valo punainen, alkaa kotimatkan valmistelu olla tosiasia. Mikäli valo on vihreä, jää sivulle kirjoittanut tälle mantereelle toistaiseksi määrittelemättömäksi ajaksi, luultavasti puhutaan ainakin noin parista vuodesta. Väitän että elän siis mielenkiintoisia aikoja. Jos sallinette että käytän lisää kuluneita kielikuvia (noiden vedenjakajan ja punaisen ja vihreän valon lisäksi), niin voisin jopa todeta olevani jonkilaisessa risteyksessä : palaanko Suomeen todennäköisesti työttömäksi vai alkaako tässä nyt ns. kokonaan uusi vaihe maallisen tarpomisen tiellä.

Täällä tuntuu painavan syksy päälle, lämpömittari näyttää tällä viikolla kaikke 16 ja 24 asteen väliltä päivisin, mutta öisin alkaa varmasti jo pummejakin palella asteiden ollessa 9-12.

Eipä sillä, on täällä viime aikoinakin viihdytty. Reilu viikko takaperin oli brömistelykisat tuolla Albert Parkissa, olin perjantain harjoitus-sessioissa todistamassa tapahtuman olevan autojen melun aiheuttamaa alkuhäkellystä lukuunottamatta melko tylsä. Itse kisa voi olla eri asia, mutta tästä lähtien nautin brömistelyni kotisohvalta, jos sieltäkään. Eipä silti, oli lämmintä ja olutta oli tarjolla, joten ei voi valittaa.

Samalta viikonlopulta on seuraava kuvakollaasikin, nämä tosin pyöräreissultani st.Kildaan. Pyörälläni on monta nimeä, "Musta varjo", "Freedom machine" ja "Die Kühe". Mainio peli, kiitos V:lle. Tai mitä tässä kiittelemään, maksoinhan siitä kuitenkin käypän hinnan, 200 dollaria.

Jotta kuvasarja aukenisi teille lukijoille edes osaksi, yritän nyt laatia tähän ranskalaisilla viivoilla tärkeimmät seikat tunnelman tavoittamisen kannalta:
-loppukesän viimeisiä lauantaita, lämmintä jotain 25-30 väliltä
-käytännössä pilvetön taivas
-Port Melbournen ja St.Kildan rantaviivaa myötäilevä bulevardi ja lukuisat rullaluistelevat tai lenkkeilevät tytöt ja naiset
-neljä täysin eri kokoluokassa painivan koiran temmellys rantahiekalla
-kuppi take-away kahvia rantakahvilasta
-luureissa Stone Temple Pilotsin "Purple"
-selällään loikoilu hiekkarannan takana olevalla nurmikaistaleella (loikoilukohdan ollessa tarkalleen koordinaateissa 37 , 52,14,64 astetta eteläistä leveyttä ja 114 ,58,33,53 astetta itäistä pituutta, kiitos Google Earthin.)


Kuvakollaasi on kyllä valitettavan pienikokoinen, tiedän.



Pitänee ilmoitella työuutisten tuloksesta, sitten kun on jotain virallista kerrottavaa.