Osa 1. ja 2.

Aloitetaan elokuva-tyylisellä katsauksella menneeseen.

"Se kaikki alkoi Valkeakosken linja-autoasemalta maanantai-aamuna 6.10 kello 3.40. Noin 33 tuntia myöhemmin operaatio "Monkey transport" oli saatettu loppuun. On yllättävän vaikeaa siirtää suomalaista ihmistä jonka sukunimessä on "ä" mantereelta toiselle. Joskus siinä saattaa käydä niinkin, että lentokoneellinen ihmisiä odottaa tunnin verran tätä suomalaista, jonka passia ja/tai lentolippua ei saada oikeassa muodossa kirjattua systeemiin - "yes, he has a visa, his ticket and passport are valid, but I just can´t check him in". Sama skandaalin käryinen episodi toistui myös Hong Kongissa, sillä erotuksella että odotusaika oli lyhyempi. Noh, "se päivä oli iloinen...vaan nyt se on jo eilinen". Väliaikaismajoitus V&K:n luona on yhden nukutun yön perusteella parempi kun ikinä osasin odottaa. Myös talon toinen pariskunta B&V tuntuu varsin mukiinmeneviltä (enkä viittaa tällä alkoholismiin.) Sänky on mainio, aamukahvi ei ollut sen huonompaa kun kotonakaan, sijainti on ensituntumalta ok ja yleistunnelma on kaikenkaikkiaan letkeä (ei "hippi"-letkeä, vaan ennemminkin "sitcom"-letkeä). Heilahdin aamupäivällä tutkimaan ympäristöä. Hajahuomioita tallentui useita kymmeniä, mutta tässä muutama: -linnut laulavat täällä todella oudosti ja kovaa -joka toisella on koira -missä tahansa asioit, sinulta kysytään "how are you doing?" -suojatiellä ei täällä ole seepraraitoja -ulkona on vielä yllättävän viileä, mutta loppuviikosta on tulossa helteet -ei jetlagia -jostain autohifiliikkeestä kantautui ulos Nylon Beatin "Rakastuin mä luuseriin" englanniksi coveroituna, mutta alkuperäisillä taustoilla (tai ehkä se oli sittenkin vaan jetlagia?) -hölmöjen suomalaisten sanontojen kuten "heitä homo voltti" opettaminen ulkomaalaisille on kuin valokuvat vauvoista aurinkolasit päässä tai kakku naamassa : vitsi ei vaan koskaan vanhene."


Keihäsmatkalainen

Tuommosia aatoksia blogistilla oli 8.10. Paljon on vettä kuitenkin ehtinyt virrata sekä Yarra- että Maribyrnong- joissa tuon jälkeen, joten päivitellään tilannetta lisää jotta päästään nykyhetkeen:

Viiteen ensimmäiseen viikkoon on lukeutunut seuraavaa:

ensimmäiset puolisentoista viikkoa etsin päivittäin kämppää itselleni, jossain määrin
stressaavaa hommaa, mutta tuli ainakin eri alueet keskustan liepeillä (5-10km säteellä) jossain määrin tutuksi. Sainkin sitten lopulta huoneen itselleni saksalaisen Leon kämppiksenä, Kensingtonin huudeilta. Asunto on mainio, tai no, sänkynä on toistaseksi pelkkä patja, mutta ei sovi valittaa. Iso olohuone, parveke josta näkee suoraan Flamingtonin laukkaradan, keittiö ja
suihku. Riittää mulle. Juna-asemiakin on kolme kävelymatkan sisällä, joten liikkuminen on oikein, noh, auvoista.

Samana päivänä kun muutin asuntooni, sain myös töitä. V sai meikäläisen puhuttua samaan paikkaan missä oli itsekin. Pääsyvaatimukset olivat huikeat : "osaatko käyttää rälläkkää?". Olinkin sitten seuraavat 2 viikkoa "melko" työllistettynä Newportin varavoimalaitoksen
huoltoprojektissa. Tehtiin 12 tuntista päivää, ja 14 päivän aikana meillä oli kaksi vapaapäivää. Liksa oli täysin suhteetonta (hyvällä tavalla) tehtyyn työhön nähden. Parhaimpina hetkinä istuttiin V:n kanssa raaputtamassa metallipintoja lastoilla - insinööriliitolle terveisiä!

Viimeiset pari viikkoa olenkin sitten viettänyt laiskanpulskeaa kesälomaani. Päivät kuluu mainiosti tehden pisto-hyökkäyksiä eri puolelle "Mellunmäkeä", kuten tykkään kaupunkia hyvin leikkisästi kutsua. Olin myös laukkakisoissa Leon eli tästä lähtien "Leksan" kavereiden kanssa.
Tuohta tuli niin helvetisti vedonlyönnistä, etten edes viitsi mainita summia. Puhutaan kuitenkin ainakin neljästäkymmenestä dollarista (mainitsin näköjään kuitenkin).
Naisväki oli sonnustautunut niin kauhian somasti tapahtumaan. Veikkaan että herrat Cucci, Dior ja moni muu teki kisaviikolla hyvää tiliä myymällä desing-kolttuja naisille. Itsekin toki sain aitoon aseveli-tyyliin Leksalta puvuntakkia ja kauluspaitaa lainaan, jotten näyttäisi ihan maalaisserkulta. Näytin kyllä varmaan silti.

Tasan viikon päästä on tarkoitus lähteä V:n kanssa hieman kapteeni Cookin hengessä tutkimaan minkälaista elämää täällä pakanoiden kansoittamassa Victorian osavaltiossa ja eritoten "Great ocean road"-nimellä tunnetun maantien läheisyydessä harjoitetaan. Tutkimusmatkan on määrä kestää yli viikon. Ehkä saamme viimeinkin kylvettyä sivistyksen siemenen tänne perimmäiseen erämaahan. Kauan eläköön Urho Kaleva Kekkonen! Kauan eläköön Lalli Talonpoika! Suomalaiset tulevat!



Hänhän on papukaija!


Mellunmäki by night.


St.Kilda ja mr.V.